Asuntojen huono saatavuus vaikeuttaa monen helsinkiläisen elämää ja piiloasunnottomuus on liian yleistä. Korkeat vuokrat taas vievät kohtuuttoman suuren osan tuloista. Jokaisella tulee olla oikeus omaan kotiin, jonka vuokra ei vie vararikkoon. 

Helsinki tarvitsee lisää kohtuuhintaisia asuntoja, tiiviimpää kaupunkirakennetta ja enemmän asuntoja joihin myös yksinasuvilla on varaa. Pienten asuntojen täytyy olla myös viihtyisiä. Kaupunkitasolla ihmisten taloudellista tilannetta voidaan parantaa ennen kaikkea asumisen hintaa alentamalla.

Kaupungit ovat ilmastokriisin vastaisen taistelun eturintamassa. Jotta Helsinki voi olla hiilineutraali vuonna 2035, täytyy tavoitteen olla kaiken päätöksenteon keskiössä. Helsinkiläisten suorista päästöistä suurin osa tulee asioista, joihin yksilö ei juuri voi vaikuttaa: lämmöntuotannosta, liikenteestä ja asumisesta.

On kaupungin tehtävä huolehtia, että helsinkiläisen on sekä mahdollista että helppoa elää ilmastokestävää arkea. Tarvitsemme uusiutuvia energiaratkaisuja, sujuvaa joukkoliikennettä sekä ekologisesti kestävää asumista ja rakentamista. Yksilöt eivät pysäytä ilmastonmuutosta, mutta yhteisöt pystyvät siihen.

Mielenterveysongelmat ovat kasvussa mutta apua on vaikeaa saada.

Mielenterveyspalvelujen heikko saatavuus ja terapian korkea hinta aiheuttavat ja syventävät eriarvoisuutta. Tarvitsemme lisää matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, kunnallisen terveydenhuollon tarjoamia lyhyitä psykoterapiajaksoja ja takuun siitä, että ihminen saa sujuvasti ja luotettavasti apua sitä tarvitessaan. 

Kaikille matalan kynnyksen palvelut eivät kuitenkaan riitä eikä monella pienituloisella ole varaa tarvitsemaansa kuntoutuspsykoterapiaan. Helsingin tuleekin olla edelläkävijä ja kustantaa Kelan kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuudet kaikille niille, jotka eivät niitä itse kykene maksamaan. Näin ihmiset saavat tarvitsemansa avun ja paremmin voivista ihmisistä hyötyy koko kaupunki.